En ole joulun rakasta, enkä vihaaja. Se on minulle rauhan aikaa ja silloin saan nähdä koko perheeni kokonaisuudessaan. Se on aika, jolloin on lupa rentoutua ja vain olla.  Ehkä juuri joulun takia olenkin siis ollut koko tämän viikon erittäin hyvällä tuulella. Ei ole ollut murheita, joiden takia pitäisi olla surullinen. Tai sitten kaikki johtuu vain asenne muutoksesta. Asenne muuttui kun näin Happy Joe:n toteamuksen:

                           ”Nobody really cares if you’re miserable
                                  so you might as well be happy”

Toteamus on niin täydellinen. Ei kukaan muu menetä yöunia, jos sinulla menee huonosti, mutta auta armias jos olet todella onnellinen, niin johan löytyy kateellisia ihmisiä sitä pohtimassa. Jos ei kateellisia, niin ainakin heitä mietityttää (suomalaiseen tyyliin), mikä voi sinun elämässäsi olla niin hyvin, että jaksaa olla onnellinen ja hymyillä.

Ei pienet murheet haittaa elämää, ja miehiä tulee jos on tullakseen. Onhan niitä myös turhaa etsiä mikäli ei edes seurustelu kiinnosta. Sain asennemuutokseen myös potkua siitä kun näin naapurini toisen naisen kanssa. Ensin minua ärsytti, kunnes ymmärsin miksi niin oli. Olen vain niin itsekäs ihminen, että miehellä ei saisi minun jälkeen olla ketään toista. Heidän tulisi itkeä perääni lopun elämäänsä. Todellisuudessa ei taida noin kuitenkaan koskaan käydä, joten jos vain minäkin eläisin omaa elämääni nauttien.

http://www.youtube.com/watch?v=lUvYR2ZYjVY


Onneksi kuitenkin pääsen jouluksi pois näistä pienistä piireistä, joissa kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisen. Vaikka siirrynkin toisiin samanlaisiin piireihin hetkeksi, niin on se mukavaa vaihtelua. Uudeksi vuodeksi sitten vain takaisin tämän sekopää kaveriporukkani luo juhlistamaan vuoden vaihtumista.

Katsotaan kauan jaksan tällä tavalla ajatella vai palaanko takaisin muiden kutsumaan negatiivisuuteen, mutt kuitenkin nyt ainakin HYVÄÄ JOULUA :)

<3 Ninni.

Torstai on toivoa täynnä!

Tunteiden ja pelkojen sekaista aikaa tullu vietettyy täs muutaman viikon verran, josko siitä vähän.. ja siinä syy miks oon viettäny hetkittäin hiljaiseloa.

Eli ihminen johon oon tutustunu vuosia sitten, ilmestyi eläämääni yhtäkkiä ja juuri oikealla hetkellä sillä nyt molemmat on sinkkuja! toisin kuin sillon kun ensi kertaa ollaan nähty. Jälleennäkeminen oli kuin suunnitelma tulevaisuudesta sillä tunteet kohtasivat eikä olisi esteenä eikä hidasteena mitään eikä ketään kummallakaan ,mutta tää toi mukanaan ongelmat liittyen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Eihän tää vaan voi mennä sillai ilman niitä ongelmia. Mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ;)
Elämä kyllä pyörii mun ympärillä sillai sopivasti vaikka oonki täs jumittanu itekseen ajatuksieni kanssa. Onneks oon saanu itteni jäämään miesten mieleen, sillä tänäänki heräsin yöl siihen ku yks vanha deittailu soitti ja ois halunnu yöseuraa. Enhän mä tietenkää suostunu ku pitää olla vaikea.. eiku vaikeesti tavoiteltava :D!!

Nyt klaani alkaa tekeen ruokaa itsenäisyyspäivän kunniaks joten jatketaan taas -Miranda<3

Mahdollisuus yksi miljoonasta

Oikeasti mä en ymmärrä tätä mun tuuria.. Oikeasti tää on jotain niin kohtalon ivaa ku pitää järjestää vaikka minkälaista tunnevyöryä mulle.
Piti oikein lukea edellinen postaus, että mihin sitä oltiinkaan jääty. Eli siis Varattuun törmäsin exäni Egon seurassa, uusi tuttavuus Josh tuli kuvioihin ja Herra Vaikea on ollu omituinen. Nyt päivitystä tähän.

Aloitanpa siitä että tosiaan tämä Josh lisäs mut silloin kaverikseen ja alkoi kirjoittelemaan.. Ollaan nyt tässä sitten joka päivä jatkuvasti kirjoiteltu ja hän ehdotti näkemistä jo tiistaina.. huhu nopeaa toimintaa! En kuitenkaa voinut sillä olin töissä silloin.
Kuitenkin tuli sitten keskiviikko ja meillä oli ne eräät bileet illalla sitten, mutta ennen sitä ajoin kaverini kanssa mun luo ja punaisissa valoissa sitten edessäni suojatiellä käveli Varattu. MITEN IHMEESSÄ TAAS NÄIN?! Hänen kanssaa nimittäin mun piti järjestää niitä bileitä mutta hän perui sitten kun koulua oli niin paljon.
No ajattelin että ehkä hän ei tule ollenkaan bileisiin. Ilta tuli ja Josh meinasi tulla bileisiin katsomaan mua muttei saanut sitten kaveria mukaan nii hän antoi numeronsa ja sanoi että voin soitella jos tarvitsen kyytiä.

No väkeä alkoi saapua bileisiin ja itselläni ei oikein ollut sitten fiilistä kun suurin osa klaanilaisistakin oli poissa mutta onneksi sentään Ninni ja Natalia olivat piristämässä.
Lopulta Varattukin ilmestyi paikalle.. Hän ei ollut vastannut viesteihini, joita en kyllä ollut montaa laittanut mutta kuitenkin... Mutta silti hän pystyi pokalla siellä tuijottamaan mua pitkään silmiin. Tuli hirveä olo kun ei voinut mitään sille, että tunteet taas nousi pintaan.
No ilta eteni ja kävimme kerran Varatun ja yhteisen kaverimme kanssa tupakalla (itsehän en tupakoi). Juttelimme niitä näitä ja hänen kaverinsa huomasi tilanteen olevan aika vakava, sillä hän kuiskasi mulle, että en saa leikkiä Varatulla... En mä leiki vaa se leikkii mulla?!
Kuitenkin tuli sitten mulle sellanen olo että en jaksa olla bileissä ja menin Varatulle sanomaan että lähteekö hän samaa matkaa kävellen, että saamme juteltua ja ettei mennä kuitenkaa samaan osoitteeseen. Hän sanoi että haluaisi sillä hetkellä kahdeksaa eri vaihtoehtoa mutta hän ei voi lähteä, kuitenkin meidän pitäisi jutella.
Menimme sitten kun hänen kaverinsa silmä vältti niin erääseen paikkaan missä ei ollut ketään.
Juttelimme asiamme selviksi, että hän ei voi tehdä kanssani enää mitää kun hän seurustelee ja ehkä hän seurustelee tyttönsä kanssa koko loppuelämänsä tai he eroavat..
Kuitenkin heti tämän jälkee hän kertoi että he ovat tapelleet sunnuntaista asti ja että hänellä ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa nii hauskaa ku mun... Sanoin että mullaki on nii luonteva olo hänen kanssaan ja että nyt on varmaa mun paras lähteä kotia ja hänen poikien luo. Siinä sitten lähdimme menemään takas sisälle, kun hän nappasi mua kädestä yhteen ns. koloon ja halasi.
Kysyin, että miksi helvetissä sä näin teit, ettei kyllä helpottanu nyt asiaa. Hän sanoi että vielä hyvästit... eihä ne hyvästit siihen jääny vaa kumpikaa ei taas osannu sitten päästää irti. Lopulta sanoin Varatulle: "Sun ei tarvi sanoa mitään, sä et saa sanoa mitään, mutta mä saan eikö? Mä kadun jos en sano tätä ääneen koskaan sulle, mutta mä tykkään susta." Varattu sanoo mulle vaan, että eiköhä me kumpiki tiedetty mitä toinen tuntee ilman että sanoit sitä ääneen. Ja sitten se taas pussas mua.
Eli siis se tykkää musta kans ja sil on mun kaa hauskinta ja sit se vielä sanoi että se ei oo ollu kenenkää kaa nii oma ittensä... Miksei se sitten vaa jätä muijaansa?! No mä oon jo vähä suunnitellu, että odotan pari kolme kuukautta ja jos niitten suhde kestää sen yli nii unohdan kokonaan. Vaikka sydän ei ehkä nii helposti unohda sillä en tosiaan tykästy näin nopeaa kehenkää yleensä.
Tosiaan mentiin sitten ylös siitä ja mä hain narikasta vaatteet ja lähdin kotia sitten. Yöllä oli tullu kuitenki viesti että hän meinas tulla kattoo oonko hereillä mutta näin ehkä parempi? "Joo näin on parempi", vastasin vaan sillä en tiedä kuinka tunteet olisi menneet järjen edelle siinä vaiheessa.

Herra Vaikea taas koko alkuviikon ehdotteli mulle että menisin sen luo yöksi ja sanoi kuinka sen simmut tykkää musta ja kaikkea nii omituista. Kysyinki häneltä onko hän lyönyt päänsä seinään... ei ollut.. ihme ja kumma! Nyt taas loppuviikosta ei oo herrasta kuulunut sanallakaan... Ehkä parempi niin.

Palaan kuitenkin tähän Joshiin.. Olen nyt menossa hänen kanssaan yhdeksältä treffeille.. Kuitenkin aiemmin päivällä olimme Mirandan kanssa vähän ostoksilla.. No eihän me oikeastaan mitään ostettu vaan mentii maisteleen tuote-esittelijöiltä kaikkea.. Lopulta päädyimme sitten Alkoon ja ostettiin vähä uutuuksia kokeiltavaksi joskus sitten. Kuitenkin asiaan mitä ihmeellistä ostoksilla oli.. NO JOSH! Se tuli sitten yhden kulman takaa eteen ja mä oon aika hyvä piiloutumaan niin syöksyin hyllyn taakse piiloon.
Miranda naureskeli, että mihin mä oikein katosin ja sanoin vaa et Josh on täällä, apua mitä teen..
Mirandan kanssa sitten jatkettii kuitenkin matkaa siinä ja törmättii sit lopulta Joshii. Raukka punastu ja meni aivan lukkoon ku tajusi mun olevan Mirandan seurassa. Toivottavasti herra puhuu enemmän sitten illalla...

Siis miten mä törmään oikeasti erilaisissa paikoissa ja niin oudoissa tilanteissa näihin mun miehiin? Uskallanko enää lähteä ulos tästä kämpästä? No ilmeisesti pakko illalla on lähteä..

<3: Amanda

Muistikatkoksia vaiko pakkounohduksia?

Taisi olla aika riehakas ilta meidän parilla muijalta kun lähtivät taivaasta.. Sitä ennen olimme porukalla samoissa paikoissa ja mun eli Amandan muisti kyllä toimii ;) Muistutetaanpa tyttöjä siis vähän myöhemmin, sillä nyt kerron mitä viime kirjoituksen jälkeen tapahtui...

Herra Vaikeasta ei oikeasti enää vaikuta niin vaikealta, enemmänkin ihan hämärältä. Viime viikolla siis hän kirjoitti viestiä mulle siitä että kelpaisiko jalkapallo ja ruokaa? no laitoin että kyllä ruoka kelpaisi ja hän sitten vastasi vain että joo treenit vähä veny ettei ehdi kauppaan että voisi kokata. Ei siinä hän kysyi että käykö joku toinen päivä? Ehdotin päivää ja tähä hän ei vastannut koskaan. Mitä helvettiä?! Ja vielä laittoi facee ruokakuvan et mitä oli tehny?! Omituinen hyypiö...

Ei siinä hänestä ei kuulunu ja tuli viikonloppu eikä kenestäkään miehestä kuulunu mikä oli aika rentouttavaa.. Sitte tosiaa tuli tää lauantai jolloin mulla oli sukujuhlat joista tullessani olin niin väsynyt ettei toista mutta olin luvannut tälle yhdelle että menen hänen kanssaan ainakin parille..
No Ninni ja Miranda liittyivät seuraamme jo hieman, eikä kyl niinkään hieman humaltuneena. 
Siinä sitten naureskeltiin porukalla ja Miranda oli taas sellaisessa humalassa ,että tykkäsi huudella ihmisille vähä kaikenlaista sopivaa ja ei sopivaa..
Sitten tuli kohdalle tämä vanhempi mies ja Miranda heitti vaihteeksi jotain ja mies liittyi sitten seuraamme.   Mies teki heti ensimmäisen virheensä: hän istui Ninnin paikalle ja Ninni ei kyllä unohtanut ilmaista asiaa. :D

No siinä hän alkoi sitten tarjoamaan meille joutavia ja kertoi elämän tarinaansa. Esimerkiksi hän kertoi että hänen eksänsä joka oli häntä 20 vuotta nuorempi oli paikalla. Saimme idean tehdä hänet mustasukkaiseksi menemällä tanssimaan tämän naisen nenän eteen.. Tanssimme sitten siinä karaoke biisin tahtiin ja kuiskasin että nyt lähdetään pois tästä huoneesta, ota kädestä kiinni nii esitys on taattu... Jos katse olisi voinut tappaa mut....
Siitä melkein heti onneksi sitten lähdettiin taivaaseen kun vielä ehdittiin.. Mies seurasi porukkaamme sinne ja tarjosi meille skumppaa siellä.. No uskon että tässä vaiheessa Ninnin ja Mirandan muisti oli jo aivan tuhottu.. Sillä Miranda sitten suuttui mulle kun en antanut hänelle mun skumppalasista juoda.. Sainpa naisen sitten lepytettyä tai ehkä oikeastaan unohtamaan asian nousemassa sille sohvalle ja aloittamaan tanssin... 
Olimme aika äänekkäitä vissiin muutenkin sillä järjestyksenvalvoja tuli yhdessä vaiheessa sanomaan että voitaisiinko olla hiljempaa.. 
No Miranda oli välillä siinä tanssilattialla yksin meidän porukasta ja tanssi erään ulkomaalaisen kanssa.. Sekavassa tilassa oli nii hän pelleili periaattees tämän kustannuksella ja ilmeili koko ajan ja veti jotain aivan ihmeellisiä tanssiliikkeitä.. Seurueemme vaan seurasi vierestä ja repeilimme aivan helvetisti.. Kunnes tämä ulkomaalainen sitten meinasi pussata Mirandaa, menin mä pelastamaan tilanteen. Tässä vaiheessa sitten tarjoajamme sai tarpeekseen ja lähti toiseen baariin. 
Sitten mä näin sen! Miehen, joka näyttää aivan Josh Harnetilta ja tiesin tyypin ennestään sillä kesällä hänen kaverinsa oli yrittänyt iskeä mua mutta mua kiinnosti vain tämä Josh. Miranda tunsi kyseisen tapauksen joten käskin hänet esittelemään meidät.. No ei siinä vaihdettiin jotai kuulumisia.. 
Mentiin siitä omaan pöytäämme istumaan, kunnes Mirandalle ja Ninnille tuli hoppu vaihtaa baaria.. Niin hoppu etteivät he ehtineet odottamaan meitä muita. No he lähtivät puolijuoksua siitä, Mirandan mukana oli tämä mies jonka luo hän sitten jatkoikin..
Me muut jäimme hetkeksi sitten vielä juomaan loppuun juomamme.. Juomista tuli mieleen.. Ninni tilasi mojiton vaikkei tää edes siitä tykkää ja Miranda lonkeron vaikkei sekää siitä tykkää.. Taisin mä juoda sitten ne molemmat ;) kuitenkin siitä siis olimme lähdössä Josh kyseli että lähdemmekö jo ja sanoin että kyllä mutta vaihdamme vaan baaria että hänen porukkansaki voisi liittyä seuraan.. Hei eivät sitten lähteneet mutta hän kysyi vielä että oliko siis nimeni Amanda ja sukunimeni. Sanoin kyllä ja kun olimme ulkona katoin katoin puhelintani, siellä oli ystäväpyyntö Joshilta. 
Baariin jonne halusimme mennä oli niin pitkä jono ettemme sitten jaksaneet jonottaa nii lähdimme puhumaan paskaa tyttöjen kesken, Ninnin ja Mirandan ollessa omilla teillään.

Noh seuraava päivä koitti ja ei ollu darraa.. Mulla. Mutta voi sitä Ninnin ja Mirandan darran määrää.. Vahingonnaurua... Kävivät moikkaamassa mua töissä nii Miranda halusi piristää iltaansa ja osti jäätelöä.. Noh piristys oli kaukana kun melkein heti piti juosta pihalle ja mennä vaihtamaan maan väriä kulman taakse.. Samaa oli Ninni tehnyt aiemmin päivällä siksi hän fiksuna tyttönä tajusi ettei kannata yrittää syödä. 

Mutta palataan näihin miehiin. Ennen töitäni tämä eksäni haki viimeiset tavaransa luotani ja lupasi heittää minut töihin.. No siinä ku kävelimme autolle.. Varattu oli melkein auton vieres.. Se sen ilme oli aika musertava. Teki mieli huutaa että toi vaa haki tavaransa mutta tyydyin lähettämään viestillä että en edes tajua miksi selitän hänelle kun hänellä on kuitenkin nainen. 
No en ole saanut vieläkään vastausta. Sitten Josh kirjoitteli koko päivän mulle faces ja yllättäen.. Herra Vaikea ehdotti että menisin hänen luokseen yöksi töiden jälkeen ja sanoi että teen hänestä hempeys ja kaikkea outoa... Herrasmies ehdotti alkuviikosta näkemistä mutta on kai tajunnut ettei mua nii kiinnosta..

Keskiviikkona sitten meen taas bileisiin että palailivat torstaina! Ehkä ei tulis nää pitkiä tekstei jos vaa kirjoittaisin joka kerta kun tapahtuu.

<3: Amanda






Viikon oon sitten kuunnellut repeatilla tätä

Nuoria vain kerran!

Ja taas koitti sunnuntai ilta, eikä elämä vieläkään oo voittanut! Aivot jumis mut eiköhän tänne jotain tekstii aikaseks saada ku onhan meitä tääl kuitenkin kaks jakamas ja täydentämäs niitä muistikatkoksia! Vihdoinki päästii kirjottamaa ku yks selvis / löys kotiinsa viiden aikaa illalla.. Tais vähä venähtää.. Eilisen tarkotuksenahan oli viettää sellanen sivistyny tyttöjen ilta, no se homma kusi jo siinä vaihees ku alko löytyy yhtenen sävel ja viinipullo oliki juotu alle aikayksikön :D! "on tavoitteita mutta sellast sattuu."

Lähdettiin sit kohti stadia (kello oli vasta yhdeksän!?) ja mentiin jatkaan "muutamalle" No siellähän oli sit porukka kasas ja  meno senku koheni. No ei menny kauaa ku saatiin seuralainen, siis ei mikää hyvännäköinen tai oikeen ikäinen.. Mutta kyllähän me sen seurasta nautittiin tai siis niistä juomista joita se tarjoili.. Päästiinhän me taas näyttäytyynki ku käytiin laulaas vähä Kaija Koota ja kaikki tykkäs tietenki. Tiedettiin että ennen Puolta yötä tuhkimon tapaan, piti vaihtaa Paikkaa, jotta päästäisiin ilmaseksi vielä sisään koulun jäsenyyden avulla. Kyllä se opiskelu kannattaa ;) saatiinhan me se herrasmieski mukaan jatkamaan tarjoamistaan seuraavassa paikassakin. Kohteliastahan se on juoda jos kerran joku haluaa tarjota meille ihailee neideille. Herrasmiehen toteamus sai hymyn klaanilaisten kasvoille " yhden kanssa voisi panna, toisen kanssa asua ja kolmannen kanssa riidellä."
Valkoinen paita kertoo et ollaan juotu jotain punasta.

Taivaassa ei viihdytti pitkään vaikka juomat oli edelleen ilmaisia. Paikassa kerettii kyllä tanssia paljon ja sekin tapahtui osittain penkeillä. Tässä kohtaa mies edellä ja me perässä vaihdoimme jälleen baaria.  Suhteilla ohitettiin pitkä jono tyylikkäästi ja vältimme jäätymisen, jota ei kyllä siinä vaiheessa oltaisi tunnettu.

Kauaa ei tämä ihana toinen kirjoittaja osapuolista (miranda) viihtynyt viimeisessä baarissakaa vaan  
poistui tyylikkäästi miehen kainalossa ja totesi toiselle kirjoittaja osapuolelle (ninnille), että tämä ei saa lähteä vaan pitää jäädä vielä baarii bailamaan. Ninni joutui siis tutustua uusin ihmisiin ja viettämään myös aikaa opiskelututtavien ja naapurinsa kanssa, kiitos tästä, mutta ei se menoa hidastanut. Valomerkki lopulta ilmoitti pelin päättyneeksi ja tuloksena häviö. Käveli yksin / tuttava 
pariskunnan kanssa kotiin. Aamulla oli kyllä mukava herätä yksin, sillä olot oli sen mukaiset..





<3: llä Ninni ja Miranda



Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ja kerran sitä nuoria ollaan ja jaksetaan bailata tällä tavalla. Täytyyhän sinkkuudesta nauttia, ettei sitten parisuhteessa tarvitse katua. 

Jos pysytteli kärryillä, niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Saatte tulla myös kertomaan meille, sillä itsehän emme pysyneet. 

vaikeaa toimintaa

Jatkan aiheesta joka jäi hieman kesken edellisessä postauksessani. Eli naapuristani.

Ärsyttävintä koko tässä säädössä on se, että se ärsyttää ja vaivaa minua. En voi lopettaa sitä, sillä kaipaan läheisyyttä aivan liikaa. Sanoisinko jopa olevani läheisyysriippuvainen. Toisaalta taas en kuitenkaan voi mennä kyseisen henkilön luokse vain juttelemaan tai viettämään iltaa/yötä, sillä toimimme täysin hänen ehdoillaan. Jos hänelle käy, niin totta kai minä olen mukana. Toisin päin tapahtuessa, minä olen tyrkky ja hän vain kääntää selkänsä minulle.

Se tässä onkin se ongelma. Tuntuu kuin roikkuisin hänessä, sillä tiedostan koko ajan, että tuossa on se henkilö keneltä olen saanut sen kaipaamani läheisyyden. Tuo on se kuka osaa ottaa ohjat ja kaapata kainaloon ja rutistaa oikein kunnolla.

Ja EI! En ole ihastunut. Tunnen itseni ja tiedän koska olen ihastunut. Tämä ei ole sitä. Emme osaa puhua keskenämme, se tuntuu usein, etenkin muittenkin seurassa, erittäin kiusalliselta ja vaikealta. En pysty rentoutumaan täysin hänen seurassaan, vaan joudun koko ajan miettimään onko OK tehdä ja sanoa jotain.

Harvempi kavereistani tuota uskoo, etenkään jos olen lähiaikoina viettänyt yön hänen kanssaan. Tuntuu kuin kaikki ajatukseni olisi siinä, ja sen yön mahdollisessa uusimisessa. Puhun siis kainalossa nukkumisesta. Kyllä rakastan kainalossa nukkumista, etenkin tutussa sellaisessa. En tarvitse mitään muuta. Kuitenkin, puhun siis myös ystävilleni siitä paljon. Valitan sitä kuinka minulla ei ole mitään valtaa asiassa ja kuinka koen itseni jotenkin huonoksi, mutta siltikään en tekisi mitään toisin.

Ehkä minun pitää vaan avata liian sulkeutunutta itseäni enemmän muille, niin voisin löytää sen oikean kainalon jossa nukkua.

<3 Ninni

Seurusteluahdistus

Railakas sinkkuelämä, miehiä joka sormelle, flirttiä, salassa pussailua ja mahtavan koomisia miestarinoita jakaa vaikka kuinka… kunnes aloitin seurustelun. Niin, miten ihmeessä tällaiseen tilanteeseen onkaan päädytty? Neiti, joka on hyvin itsenäinen ja sitoutumiskammoinen onkin nyt yhtäkkiä parisuhteessa. Mitään kotona nyhjäämistä suhde ei todellakaan ole, vaikka mies näin haluaisikin, vaan kyllä minä määrään milloin voidaan nähdä ja mitä tehdään. Oman kiireiseen aikatauluun harvemmin raivaan tilaa miekkoselle, hän saa tyytyä melko vähään tai antaa olla. Muiden nähden minä sanelen saako muhun koskea, vaiko ei. Julmako?

Mies on aivan rakastunut muhun, mutta mä en tiedä mitä mä tunnen. Välillä tekis mieli antaa periksi ja laittaa facebookkiin, että olen parisuhteessa ja huutaa koko maailmalle et jooo, kyllä mä seukkaan. Toisinaan taas kapinoin, haastan riitaa ja flirttailen tahallani muiden miesten kanssa poikkiksen nähden. Hän tekee kaikkensa ollakseen ärsyttämättä mua ja palvoo maata mun jalkojen alla. Mun vanhemmillekkin(joooo, vanhemmatkin on esitelty puolin ja toisin!) hän kertoi ”Natalian laittaneen pään täysin sekaisin” ja että lupaa olla hyvä poikaystävä heidän tyttärelleen. Vieressä mä vaan pyöritän silmiä blaa blaa blaa... Kyllä mä oikeesti ja aidosti tykkään tästä poikkiksestani, mutta mun on vaan tosi vaikeeta heittäytyä tähän suhteeseen. Jos antaa palasen liikaa ittestään ni antaaki vahingossa kokonaan itsensä ja sit se olis menoa. Mä en oo todellakaan vielä valmis for the ride.

Ehkä ärsyttävintä tilanteessa on se, että poikkis opiskelee samassa koulussa kuin minä ja muutkin klaanilaiset. Thänk god sentään eri kampuksella niin ei tarvitse kokoaika jännittää et kohta joku näkee meijät yhdessä. Oon aika hmmm suosittu ja tunnettu persoona koulussa, kuten toki muutkin klaanilaiset. Meillä on hyvin pienet piirit ja juorut kulkevat nopeaan, joten ehkä siksi en myöskään halua puhua parisuhteestani julkisesti. Koulun bileissä, ja koulussakin hengailen ehkä jopa enemmän miespuolisten ystävien kanssa kuin naisten. Poikkikseni ja varsinkin hänen ystävät ovat todella mustasukkaisia kun viiletän jatkuvasti menemään muiden miespuolisten ystävieni kanssa ja nautin vielä huomion keskipisteenä olosta. Porukan hiljaisimmaksi mua ei voi kutsua, vaikka olenkin klaanin konservatiisivin omalla tietotoimisto-tavallani.

Toisaalta tunnen pistoksia sydämessä kun vietän niin paljon aikaa miespuolisten ystävieni kanssa, mutta samalla en todellakaan halua muuttua vain siksi koska seurustelen. En halua olla sellainen joka hylkää ystävät kun alkaa seurustelemaan. Eräänä sunnuntaisena aamuna kun potkin miestä ylös sängystä hirveällä kiireellä sillä olin menossa töihin, herra nappasi mut kainaloonsa ja sanoi: ”Miksei mekin Natalia voida olla niin kuin normaalit pariskunnat. Nukkua pitkään viikonloppuna, syödä aamiaista sängyssä, käydä käsikädessä iltapäivä kävelyllä tai olla pukematta koko päivänä. Pitäisit mua tiukasti tossun alla ja elettäis ees hetki honeymoon kuplassa ja nähtäis vaan toisemme.” Niin…..miksei? – Noh, koska mä en oo valmis vielä siihen. Mä en halua. Ja mulla ei oo aikaa semmoseen. Mitä mä oikeesti haluan?!? Jottei musta kuitenkaan saisi mitenkään liian kylmää kuvaa, lähetin miehelle juuri sydänpostikortin lässynlässyn viestillä valittaen ikävää sillä hän on viikon poissa kotikaupungistamme. Huijaanko mä oikeesti vaan itseäni?

Huh, ei tää seurustelevan elämäkään helppoa ole. Varsinkaan kun joutuu yksin taistelemaan näiden itsekeksittyjen ongelmien kanssa tässä myskyävässä pääkopassa… Tai onhan mulla tytöt aina lähellä auttamas ratkaisemaan ongelmia <3 Ja onneks(!!) naiset saa vaihtaa mielipidettää iha koska vaa haluu, eiks nii? ;)

Terkuin,

Natalia <3